He a part of me; so where he goes I follow

Mä todella arvostan tätä mitä meillä on, oon vaan niin ylpee etten oo päässyt yli siitä mihin viimeksi jäätiin. Olin monta tuntia

( tuntia siksi koska mun päässä kaikki tapahtuu niin nopeesti

mikä ei oo hyvä juttu

voisin varmaa käydä mun koko elämän läpi muutamassa sekunnissa

ja jäädä makaamaan sen painon alle )

aika rapasessa kunnosa ja mietin että
miten
miten pystyn jatkamaan tämmösen pakkopaidan kanssa.

( Mä en oo sellanen jota voi turhaan arvostella tai kyseenalaistaa

sulla ei ollu oikeutta siihen, tai niin mä ajattelin ainakin. )

Ei sulla ehkä ollutkaan, mutta nyt voin hyväksyä sen,
koska sun on pakko hyväksyä se miten mä olen
ja mitä mä olen.

( Sä oot ainoo jonka silmissä en mulle tärkeiden salaisuuksien jälkeen

nähny epäilystä tai pelkoa. )

Musta tuntuu siis paremmalta, eli ehkä asiat palaa radalleen