jos ois olemassa entiset elämät,
( mä tavallaan uskon että sellasia on )
mä oisin varmaan ollu joku meren tai veden elävä.
en todellakaan mikään merenneito, koska oon liian lyhyt,
mutta merihevonen tai skorpionikala.
merihevonen ehkä mielummin,
koska pysyisin pois pinnasta ja seikkailisin meriheinien seassa
ja olisin niin pieni ettei maailma mua huomaisi
ja olisin tarpeksi vikkelä ettei mua kukaan nappais.
elämä meressä tuntuu niin helvetin yksinkertaselta verrattuna nykyseen,
koska en jaksa mun elämää kaikkien vaikeuksien kanssa.
en mä tästä kylläkään luovu, koska oon niin pohjattoman itsekäs,
ja tuntisin kuitenkin syyllisyyttä ikuisuudessa.
haluun uuden disketin tai kovalevyn mun ajatusmaailmalle,
tai ei oikeastaan ajatusmaailmalle,
ehkä tunnekeskukselle.
en vaan kestä mua,
en jaksa elää syyllisyydessä ja painostuksen alla.
en pysty suomaan itselleni sitä armoa jonka voin muille antaa.
mussa on niin paljon vikoja.
eikä kukaa korjaa mua
eikä kenenkään tarvitse, koska se on mun työ
näiden kahden muun ohella
ja koulun ohella
ja koiran ohella
ja sun ohella
voinko palkata mun päälle huoltajan tai osa-aikaisen sihteerin
mulla ei oo paljon rahaa, mutta riittääkö 4 pv/vko 12 h/pv 5€/h ?
se ei ole paljoa, mutta ees jotain.
i'll be muuten damned jos joku yrittää keskustella mun kanssa näistä merihevosvertauksista
i'll beat a hoe up
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti